Venäjän 2000-luvun kehitys mahdollistettiin energiatuloilla

Neuvostoliiton romahdus loi toivoa 1990-luvun alussa. Demokratia, kansalaisoikeudet ja markkinatalous ryhtyisivät kukoistamaan, kunhan Venäjä kytketään kansainväliseen talouteen. Taloudellisen vaurauden ja avoimen kaupankäynnin luultiin tuovan demokratiaa ja kansalaisoikeuksia. Kävi päinvastoin. Venäjän autoritäärinen vuosisatainen traditio ja väärät johtajat käänsivät kurssin heti alkumetreillä. Kansainvälisen kaupan ja erityisesti länsimaiden maksamien energiatulojen ansiosta Putin rakensi 2000-luvun aikana Venäjästä uuden diktatuurin.

Neuvostoliiton romahduksen jälkeen länteen heräsi toivo, joka valitettavasti loi myös toiveunen monen silmille. Jeltsin otti askeleita oikeaan suuntaan, mutta Putin käänsi kurssin takaisin Neuvosto-sosialismin hirmuaikoihin. Venäjän sisäinen kehitys on viety määrätietoisesti kohti totalitaarista poliisivaltiota. Oikeusjärjestelmä, kansalaisyhteiskunta ja vapaa tiedonvälitys on murskattu askel askeleelta. Jo 2000-luvun alussa mediaa ryhdyttiin laittamaan kuriin, kansalaisyhteiskuntaa vaiennettiin ja aluehallinnon valtaa keskitettiin presidentille. Soitto synkkeni vuosi vuodelta ja nyt näkemämme valheiden verkosto ja poliittiset tuomiot ovat pitkän kehityksen tuotosta.

Venäjän oikeusministerin kanssa tapaamiset Moskovassa viime vaalikaudella kertoivat suuntaa. Puheet kovenivat koko ajan ja vainoharhaisuus hallinnossa kasvoi. Matkaa Kiinan sisäisen kontrollin tehokkuuteen vielä on, mutta suunta on selvä. Venäjän sisäinen totalitarismi kiristyy vuosi vuodelta.

Sisäisestä marssista kohti poliisivaltiota seuraa aina myös ulkoisia aggressioita. Demokratian ja kansalaisoikeuksien kukoistus lähialueilla nähtiin uhkana jo Neuvostoliitossa ja nyt Venäjä jatkaa samaa politiikkaa. Vapauden tielle pyrkiviä rangaistaan ankarasti. Siksi Tshetshenian sota 2000-luvun alussa, siksi Georgian sota 2008, siksi hyökkäys Ukrainaan 2014, siksi Syyrian diktaattoria tuettiin pommittamalla siviilejä Lähi-Idässä ja siksi tuore suursota koko Ukrainaa kohtaan. Siksi Butsha.

Kaikki tämä on tiedetty lännessä. Jokaista diktatuurin askelta kohtaan on esitetty julkinen paheksunta, mutta samalla on käyty kauppaa ja ostettu miljardilla eurolla energiaa joka päivä. Venäjän kehitys kohti diktatuuria ja hyökkäykset naapurikansojen kimppuun rahoitettiin pääosin Euroopan valtioiden energiatuloilla. Tästä jää Euroopan historiaan ruma kädenjälki. Saksa on jo julkisesti tunnustanut keskeisen roolinsa. Historian painolastista johtuen Saksa keskittyi kauppaan ja jätti turvallisuusmurheet muille. Venäläinen energia oli taloutta, ei politiikkaa. Suomessa oli samoja säveliä. Putinia miellytti tämä linja. USA:n ja Balttien kritiikki kaikui kuuroille korville. Massiivinen virhe.

Onneksi korjausliike on nyt käynnissä. Lännen rintama on nyt vahva ja sitä katsotaan Kiinassa pelokkaana. Kaikki yhteiskunnan sektorit tulee peilata turvallisuuden kautta. Maakaupat, energia, teknologia, tietoverkot ja lista jatkuu.

Seuraava suuri kysymys kuuluukin, eihän länsi tee samaa virhettä Kiinan kanssa? Venäjä on pieni ja vanhanaikainen pelaaja verrattuna Kiinaan. Kun katsomme vuosikymmeniä eteenpäin, tiedämme mihin kehitys menee, jos maailman johtava suurvalta olisikin Kiina USA:n sijasta.