Vanhusten kotihoitoa ei saa unohtaa
Suomessa pitää voida ikääntyä luottavaisin mielin. Vanhuspalveluissa on tehty viimeisen vuosikymmenen aikana painopisteen siirtoa. Laitoshoidosta on siirrytty voimakkaasti kotihoidon painotukseen. Monin osin tämä on hyvä asia, mutta sisältää myös syviä kuoppia. Kaikille koti ei ole paras paikka. Apua on myös saatava riittävästi. Vanhuspalveluiden tarve kasvaa jatkuvasti, kun väestö ikääntyy vauhdilla. Esimerkiksi THLn mukaan kotihoidon päivittäinen asiakasmäärä kasvoi 4000:lla vuosien 2016 ja 2018 välillä. Vuoden 2018 toukokuun seurantaviikolla vanhuspalveluissa oli kaikkiaan noin 93 000 asiakasta, joista 57% oli kotihoidossa ja 43% ympärivuorokautisessa hoidossa. Palvelut vaihtelevat alueittain – kaikilla alueilla ei kotihoidon palveluja ole riittävästi. Samaan aikaan paljon palvelua tarvitsevien asiakkaiden määrä kasvaa jatkuvasti, ja kotona on entistä heikkokuntoisempia senioreita.
Kun tähän yhtälöön ynnää sen tosiasian, että hoitoalalla ei ole riittävästi hoitajia, on lopputulos heikko, ellei hoitoalaa saada vetovoimaiseksi. Lisähaasteensa tuo KEVAn arvio, jonka mukaan hoitoalalta jää vanhuuseläkkeelle seuraavan 10 vuoden aikana jopa 29 000 henkilöä ja työkyvyttömyyseläkkeille 14 000 henkilöä. Lähi- ja perushoitajaliitto SuPerin lokakuun tutkimuksen tulokset ovat myös karua luettavaa: jo yli puolet SuPerin jäsenistä kokee työtään kohtaan tunteita, jotka johtavat luovuttamiseen. Samaa kertoo myös Sairaanhoitajaliiton kysely: Yli puolet vastaajista mietti koronapandemian keskellä alanvaihtoa ja lähes joka kolmas vastasi miettineensä sitä jo aiemminkin. Riski henkilöstökadolle kasvaa entisestään.
Vanhuspalveluiden uudistamisessa on korostettava myös omaishoidon merkitystä. Yhdessä hoitoalan ammattilaisten kanssa omaishoitajat muodostavat suomalaisen vanhustenhuollon selkärangan. Pitää huolehtia siitä, ettei omaishoitajat uuvu. Yksi tärkeistä omaishoitajia helpottavista asioista on kotitalousvähennys, jota vasemmistohallitus on valitettavasti leikkaamassa. Kokoomus on päinvastoin ehdottanut kotitalousvähennyksen korottamista ja senioreille erillistä superkotitalousvähennystä. Senioriväestö on valtava voimavara Suomelle, eikä vanhuus tarkoita automaattisesti huonoa kuntoa. Se pitää muistaa näissä keskusteluissa. Mutta jos tarvitsee apua tai kuntoutusta, sitä pitää saada oikea-aikaisesti.
Vanhuspalveluissa ei myöskään saa unohtaa rautaisia ammattilaisia. Vanhuspalveluissa on onnistuttu silloin, kun sekä asiakas että työntekijä voivat hyvin. Ei voi olla niin, että eväsleipä hotkaistaan väärään kurkkuun juostessa seuraavaan paikkaan, jossa ei ehdi juurikaan keskustella seniorin kanssa. Tällöin kaikki kärsivät. Monissa paikoissa asiat toimivat, mutta on jouduttu myös näkemään niitä tilanteita, kun käsipareja ja aikaa ei vain ole riittävästi.
Vanhustenhoidon valvonta vaikuttaa kuitenkin olevan retuperällä. Tämä pitää saada kuntoon ja pikimmiten, koska valvonnan puutteet voivat mahdollistaa vanhusten perusoikeusloukkauksia. Apulaisoikeusasiamiestä myöten on oltu huolissaan vanhustenhuollon ohjeistusten ja valvonnan puutteista. Myös Yle teki aiemmin tästä myös selvitystä.
Vuosikymmenen lopussa vanhuspalvelut uhkaavat ajautua vaikeaan kriisiin, jos palveluja ja koko hoiva-alaa ei kehitetä kokonaisuutena ja pitkäjänteisesti. Poikkihallinnollinen Ikäohjelma on hyvä askel kohti parempia vanhuspalveluita, mutta näin laajassa ja tärkeässä kokonaisuudessa olisi tärkeää, että vanhuspalvelut saisivat parlamentaarisesti käsitellyn pelastussuunnitelman, jossa yli puoluerajojen katsotaan ikäihmisten palvelujen kokonaisuus koko vuosikymmenelle tai pidemmällekin. On otettava huomioon koko vanhuspalveluiden kirjo aina koti- ja omaishoidosta palveluasumiseen ja laitoshoitoon – sekä muut senioripalvelut kuten välimuotoiset asumispalvelut.
Sirpaleinen vanhuspalvelun kehittäminen ei toimi. Kokonaisuus on otettava hyvään haltuun. Kun ympärivuorokautisen hoivan kehittäminen henkilöstömitoituksen myötä on käytännössä erotettu kotihoidon kehittämisestä, on riskinä se, että hoitajia otetaan pois kotihoidosta. Vanhuspalvelulain uudistamisen toisessa vaiheessa kotihoidon laadun ja resurssien varmistamisesta on huolehdittava tarkoin.
Suomi tarvitsee selkeää pitkän tähtäimen näkymää, jotta seniorit, heidän läheisensä ja hoitoalalla toimivat alan ammattilaiset ja tahot – niin järjestöt, yritykset kuin julkinen puoli – voivat luottaa siihen, että hoiva-alan ja hoitajapulan katastrofi pystytään estämään.
