Vahva kuntatalous on paras vanhuuden turva

Perinteinen suomalainen ajattelutapa on aina ollut se, että jätetään maa paremmassa kunnossa tuleville sukupolville. Nykyinen vasemmistohallitus rakentaa tulevaisuuttamme pysyvän velkaantumisen ja veronkorotusten varaan. Suunta on täysin väärä. Kaikkea hyvää luvataan, mutta rahoitus tapahtuu velkaantumalla ja veroja kiristämällä tulevien sukupolvien piikkiin. Tämä johtaa hyvinvointiyhteiskunnan palvelujen ja eläkkeiden rapautumiseen.


Kokoomus on muistuttanut Marinin hallitusta siitä, että hyvinvointi syntyy työstä ja yrittäjyydestä. Myös hyvien vanhuuden hoiva- ja terveyspalvelujen perustana on vahva talous. Etelä-Euroopasta nähdään mihin holtiton velkapolitiikka johtaa. Vain työnteon ja yrittäjyyden kautta syntyy veroeurot, joilla palkataan riittävä määrä lähihoitajia, sairaanhoitajia, lääkäreitä ja muita hoidon ja hoivan ammattilaisia. Tämän takia Kokoomus on Suomen yrittäjämyönteisin ja työntekomyönteisin puolue: tällä linjalla pelastetaan hyvinvointiyhteiskunnan palvelujen rahoitus. Kokoomuslaisella politiikalla voidaan myös kotikunnissa parhaiten varmistaa, että meillä on riittävä taloudelliset resurssit jokaisen ikäihmisen hyvään hoivaan ja eläkkeisiin.


Talouden perustan lisäksi tarvitaan muitakin toimenpiteitä. Kokoomuksen eduskuntaryhmä julkaisi viikonloppuna Kokoomuksen seniorifoorumin puheenjohtaja Sari Sarkomaan johdolla valmistellun kuntavaaliteesinsä ikäystävälliselle kunnalle. Yhtenä tärkeänä tavoitteenamme on, että välillä retuperälläkin ollut vanhusten oikeuksien valvonta saadaan ajantasalle. Kokoomus vaatii, että valvonta osoitetaan eduskunnan oikeusasiamiehen erityistehtäväksi. Puolueemme kannattaa myös hallituksen esitystä vanhusasiavaltuutetun tehtävän perustamiseksi, mutta siten, että valtuutetulla on valta puuttua epäkohtiin. Hallituksen esityksestä tämä puuttuu.


Suomessa pitää voida ikääntyä luottavaisin mielin. Vanhuspalveluissa on tehty viimeisen vuosikymmenen aikana painopisteen siirtoa. Laitoshoidosta on siirrytty voimakkaasti kotihoidon painotukseen. Monin osin tämä on hyvä asia, mutta sisältää myös syviä kuoppia. Kaikille koti ei ole paras paikka. Apua on myös saatava riittävästi. Vanhuspalveluiden tarve kasvaa jatkuvasti, kun väestö ikääntyy vauhdilla. Palvelut vaihtelevat alueittain – kaikilla alueilla ei kotihoidon palveluja ole riittävästi. Samaan aikaan paljon palvelua tarvitsevien asiakkaiden määrä kasvaa jatkuvasti, ja kotona on entistä heikkokuntoisempia senioreita.


Kun tähän yhtälöön ynnää sen tosiasian, että hoitoalalla ei ole riittävästi hoitajia, on lopputulos ongelmallinen, ellei hoitoalaa saada vetovoimaiseksi. Lisähaasteensa tuo KEVAn arvio, jonka mukaan hoitoalalta jää vanhuuseläkkeelle n. 10 vuoden aikana jopa 29 000 henkilöä ja työkyvyttömyyseläkkeille 14 000 henkilöä. Riski henkilöstökadolle kasvaa entisestään, jos työpaikassa ei ole hyvä olla ja työ kuormittaa liikaa.


Miltä vanhuspalvelujen tila näyttää? Vanhusten ympärivuorokautisen hoidon henkilöstön minimimäärää ohjattiin aiemmin laatusuosituksella. Vanhuspalvelulaki muuttui 1.10.2020. Henkilöstömitoitus kasvaa asteittain. Se on noussut aiemmasta 0,5-suosituksesta lakisääteiseksi velvoittavaksi luvuksi, joka on nyt 0,55, ensi vuoden alusta 0,6, josta se nousee lukuun 0,7 työntekijää asiakasta kohden 1.4.2023. Viime vuoden marraskuussa tehdyssä THL:n tarkastelussa todettiin, että nykyinenkään lakisääteinen henkilöstömitoitus ei toteutunut 6% yksiköistä. Lisäksi yhtenä päälöydöksenä oli, että sairaanhoitajien ja lähihoitajien määrät ovat pysyneet ennallaan, mutta avustavaa henkilöstöä on palkattu lisää. Esille nousi myös jo aiemmin tiedossa ollut haaste: ammattihenkilöstön rekrytointiongelmat ovat yleisiä koko maassa. Jatkuvia rekrytointiongelmia oli 9 prosentilla, ajoittaisia 80 prosentilla yksiköistä. Tämän lisäksi tehostettua ja tavallista palveluasumista yhdistävien nk. hybridiyksikköjen asiakasmäärät ovat kasvaneet.


THL:n selvityksestä käy myös ilmi, että vanhuspalvelulain toteuttamiseen, valtionosuuksiin ohjattu lisärahoitus 7,4 miljoonaa euroa vuodelle 2020 oli riittämätön. Kunnat ja yksityiset palveluntuottajat ovat käyttäneet vanhuspalvelujen rekrytointeihin kuitenkin arviolta noin 12 miljoonaa euroa – ja hankalammat rekrytointiajat ovat vasta edessä.


Monipuolisia ja -muotoisia tuki- ja asumispalveluita tarvitaan. On kuitenkin pidettävä tarkkaan huolta siitä, että asiakkaat saavat määrältään ja sisällöltään sellaista palvelua, jossa henkilön avuntarpeeseen pystytään aidosti vastaamaan. Asiakasturvallisuudesta on pidettävä huolta. THL:n selvityksessä todetaan, että lakiuudistus näyttää kiihdyttäneen tavallista ja tehostettua palveluasumista yhdistelmänä tuottavien yksiköiden määrää. Nämä hybridiyksiköt suosivat henkilöstön joustavaa käyttöä, eli ne kuuluvat osittain löyhemmän henkilöstömitoitusrajan piiriin.


Vanhuspalveluiden uudistamisessa on korostettava myös omaishoidon merkitystä. Yhdessä hoitoalan ammattilaisten kanssa omaishoitajat muodostavat suomalaisen vanhustenhuollon selkärangan. Pitää huolehtia siitä, etteivät omaishoitajat uuvu. Yksi tärkeistä omaishoitajia helpottavista asioista on kotitalousvähennys, jota vasemmistohallitus valitettavasti leikkasi tämän vuoden osalta. Sittemmin kehysriihessä hallitus päätti, että tulevaisuudessa tiettyjen töiden osalta kotitalousvähennystä korotetaan. Kokoomus on pitänyt kotitalousvähennyksen korotustarvetta jatkuvasti esillä ja on ehdottanut myös senioreille erillistä superkotitalousvähennystä.


Senioriväestö on valtava voimavara Suomelle, eikä vanhuus tarkoita automaattisesti huonoa kuntoa. Se pitää muistaa näissä keskusteluissa. Mutta jos tarvitsee apua, tukea tai kuntoutusta, sitä pitää saada oikea-aikaisesti.


Vanhuspalveluissa ei myöskään saa unohtaa rautaisia ammattilaisia. Vanhuspalveluissa on onnistuttu silloin, kun sekä asiakas että työntekijä voivat hyvin. Ei voi olla niin, että eväsleipä hotkaistaan väärään kurkkuun juostessa seuraavaan paikkaan, jossa ei ehdi juurikaan keskustella seniorin kanssa. Tällöin kaikki kärsivät. Monissa paikoissa asiat toimivat, mutta on jouduttu myös näkemään niitä tilanteita, kun alan ammattilaisia ja aikaa ei vain ole riittävästi.


Vuosikymmenen lopussa vanhuspalvelut uhkaavat ajautua vaikeaan kriisiin, jos palveluja ja koko hoiva-alaa ei kehitetä kokonaisuutena ja pitkäjänteisesti. Poikkihallinnollinen Ikäohjelma on hyvä askel kohti parempia vanhuspalveluita. Olen aiemmin ehdottanut yli puoluerajojen käsiteltävää vanhuspalveluiden pelastussuunnitelmaa, jossa katsottaisiin ikäihmisten palvelujen kokonaisuus koko vuosikymmenelle tai pidemmällekin. On otettava huomioon koko vanhuspalveluiden kirjo aina koti- ja omaishoidosta palveluasumiseen ja laitoshoitoon – sekä muut senioripalvelut kuten välimuotoiset asumispalvelut.

Sirpaleinen vanhuspalvelun kehittäminen ei toimi. Kun ympärivuorokautisen hoivan kehittäminen henkilöstömitoituksen myötä on käytännössä erotettu kotihoidon kehittämisestä, on riskinä se, että hoitajia otetaan pois kotihoidosta. Vanhuspalvelulain uudistamisen toisessa vaiheessa kotihoidon laadun ja resurssien varmistamisesta on huolehdittava tarkoin.


Suomi tarvitsee selkeää pitkän tähtäimen näkymää, jotta seniorit, heidän läheisensä ja hoitoalalla toimivat alan ammattilaiset ja tahot – niin järjestöt, yritykset kuin julkinen puoli – voivat luottaa siihen, että hoiva-alan ja hoitajapulan katastrofi pystytään estämään.


Antti Häkkänen Kansanedustaja Kokoomuksen varapuheenjohtaja