Suomi voi kompastua velkasokeuteen

Eduskunta aloitti tänään budjettikeskustelun. Kyse ei ole pelkästään budjetista, vaan taustalla on myös uusia ideologisia tavoitteita. Kansainvälisillä kentillä kiertelee nyt taloustieteen uusia kuiskuttelijoita. Näitä uusia talousoppeja yritetään nyt myös jalkauttaa Suomeen.

Kuulemma koronan jälkeisessä maailmassa ei enää päde talouden perustavanlaatuiset ajatukset. Jatkossa on helppoa ja hauskaa. Kuulemma hyvinvointi ei rakennu yksityisen sektorin yritystoiminnan ja työnteon kautta. Valtio ja virkamiehet hoitavat yrittämisen asian paremmin. Valtiolle vielä nykyistä suurempi rooli yritystoiminnassa. Kyllä poliitikot tietävät miten tehtaita johdetaan kansainvälisessä kilpailussa. Professori Mazzucato on Marinin hallituksen vieraanakin jo piipahtanut.

Samoin velalla voi elvyttää loputtomasti. Ei huoleta vaikka valtio ja kunnat pyörittävät palveluja velkarahalla. Velkoja ei tarvitse maksaa takaisin. EKP:n rahapolitiikka pitää valjastaa puoluetoimistojen mielihaluille. Väitetään, että tällä kertaa talouden lainalaisuudet ovat toisin.

Nämä puheet kannattaisi heittää roskakoriin. Tähän ansaan Suomen ei kannata astella. Valtavirtainen taloustiede on parempi ohjenuora kuin vaihtoehtoiset talousopit.

Taloushistoria on raaka. Erityisen raaka se on pienille kansantalouksille. Kriisien taustalla on monesti poliitikkojen vauhtisokeus ja sinisilmäisyys. Keksitään selityksiä, miksi vaikeita päätöksiä ei voi tehdä. Etsitään jotain uutta talousoppia, joka antaisi pakoreitin. Ja samalla väitetään kaikkia uusia lisämenoja välttämättömiksi. Tuttua Suomessa.

Argentiinan, Italian, Saksan, Kreikan ja monen muun maan historiasta voi oppia. Tuoretta tutkimusta riittää ja perspektiivi on satoja vuosia. Jos tosiasioita ei tunnisteta ajoissa, seuraukset talouden virheistä ovat yleensä vakavia. Kärsijänä aina tavallinen kansa. Pienellä maalla kyse on myös turvallisuudesta ja itsenäisyydestä. Seurauksien parissa kärvistellään yleensä muutama vuosikymmen.

Suomen omastakin historiasta löytyy virheitä. Ja nyt parasta aikaa on rakentumassa taas uuden kriisin ainekset. Hyvinvointiyhteiskunnan palveluja, eläkkeitä ja muita peruspilareita ei kyetä nykymenolla rahoittamaan. Rahoitusvaje on lähes 10 miljardia euroa nykypalveluille. Keskeisenä syynä työikäisten väheneminen ja vanhusväestön kasvu. Suomeksi sanottuna: vanhuspalvelut, koulutus, poliisi ja muut yhteiskuntamme peruspilarit ovat murtumassa, jos suuntaa ei muuteta.

Tämän pitäisi olla Marinin hallituksen politiikan tärkein ratkaistava kysymys. Mutta ei ole. Edellisessä hallituksessa tämä oli kaikessa tähtäimenä. Työnteon ensisijaisuus, yrittäjyys ja peruspalvelujen turvaaminen. Tarkka taloudenpito, tehokkaat veroeurojen kohdennukset ja velan taittaminen. Kurssi kääntyi, mutta työtä olisi pitänyt jatkaa.

Nyt Suomea asetellaan kreikkalaiselle polulle. Tulevaisuutta rakennetaan velan, eikä työnteon varaan. Uusia menolupauksia jaellaan surutta vaikka nykyisiäkään yhteiskunnan perustoimintoja ei kyetä ilman raskasta velkaantumista hoitamaan.

Verrokkimaamme Ruotsi, Tanska ja Saksa ovat jo vuosikymmen sitten tehneet uudistukset. Tosiasiat on tunnustettu ja yhdessä tehty tarvittavat ratkaisut. Myös Suomessa pitäisi muodostaa kansallinen yksituumaisuus hyvinvointiyhteiskunnan pelastamiseksi. Päättäväisyyttä, että menemme pohjoismaiden kelkassa kohti nykyistä parempaa elintasoa, palveluja ja eläkkeitä.

Kukaan muu ei näitä päätöksiä tule meidän puolesta tekemään.