Suomella on mahdollisuudet onnistumiseen - seitsemän ehdotusta
Kriisin alkuvaiheessa rajoitustoimenpiteiden linjasta on vallinnut laaja yhteisymmärrys, mutta hallituksen toimintatavoissa ja käytännön johtamisessa on ilmennyt parannettavaa. Toistuvat virheet olennaisissa kysymyksissä kertovat rakenteellisesta ongelmasta toimintatavoissa ja johtamisessa. Virheistä pitää oppia, jotta Suomi onnistuu. Tämä edellyttäisi muutoksia. Hallituksen ei siis kannata keskittyä nyt pelkästään siihen, että MITÄ tehdään, vaan myös MITEN tehdään.
Esitän positiivisessa hengessä seitsemän ehdotusta valtioneuvoston toimintatapojen ja johtamisen parantamiseksi.
1. Kirkkaampi tilannekuva ja julkiset tiedot. Koko yhteiskunnan johtaminen ulos kriisistä edellyttää tarkempaa tilannekuvaa ja tietopohjaa. Näiden pitää olla samat kaikilla toimijoilla. Ei voi olla niin, että esimerkiksi kunnat toimivat eri tilannekuvan tai tietojen pohjalta kuin valtionhallinto. Perustuslakivaliokunta on joutunut antamaan vakavan huomautuksen ministeriöille tietopohjan ja tilannekuvan puutteista kriisin yhteydessä. Tästä on nyt käynnistetty erillinen selvitys. Tietoa ei ole ollut riittävästi valtioneuvoston päätösten pohjalla, eikä eduskunta ole siitä vähäisestäkään tiedosta saanut riittäviä tietoja. Eikä moni muukaan taho. Jotta niukoilla resursseilla saadaan onnistumisia aikaan, tarvitaan yhä nopeampia ja yhä tarkempia ongelman juurisyyhyn osuvia päätöksiä. Kriisin edetessä seuraavaan vaiheeseen yhteisen tilannekuvan ja tietopohjan merkitys korostuvat.
2. Selkeä ja julkinen suunnitelma. Vaikka maisema on sumuinen ja epävarmuutta on paljon ilmassa, on silti oltava suunnitelma. Virheitä tulee aina, mutta suunnitelmallinen ja järjestelmällinen toimintatapa vähentää yllätyksiä, virheitä ja yhden vaihtoehdon päätöstilanteita. Yhteinen julkinen ja kirjallinen suunnitelma antaa koko Suomelle yhteisen suunnan: valtionhallinto, sairaanhoitopiirit, yritykset, kunnat ja kaikki suomalaiset. Suunnitelman tulee olla kirjallinen ja julkinen, muuten arvuuttelu jatkuu strategian ja suunnitelma sisällöstä. Siihen ei ole enää varaa. Esimerkiksi rajoitusten purkamisessa pitäisi olla suunnitelma ja näkemys kokonaisuudesta. Kansliapäällikkö Hetemäen johtaman työryhmän tuore raportti on hyvä alku, mutta se ei yksin riitä. Raportissa lähinnä kasataan julkista tietoaineistoa ja kerrataan jo tiedossa olleet epidemiologiset, oikeudelliset, sosiaaliset ja taloudelliset arvioinnin lähtökohdat.
3. Ongelmien ennakointi, juurisyiden tunnistaminen ja nopea reagointi. Ne maat selviävät pienimmillä vahingoilla, jotka osaavat ennakoida ongelmia, tarttua mahdollisuuksiin ja reagoida nopeasti. Suomi on maantieteellisesti suojasatamassa, joten asetelma on hyvä ongelmien ennakointiin.
Toiseksi, ongelmien täsmällinen tunnistaminen on kaiken päätöksenteon ja johtamisen ydinasia. Oppimisen paikka on siinä, että ongelmia ei tunnisteta ennakkoon, mutta ei oikein tunnisteta jälkikäteenkään. Ei esimerkiksi riitä, että jaetaan yleisesti yritystukia, vaan kriteerit pitää olla ongelman ytimeen osuvat. Eikä myöskään lentokentän ongelman juurisyy ollut pääministerin sanoma ”tiedonkulku viranomaisten kesken”, vaan hallituksen linjauksen puute. Ei virheistä voi oppia, ellei tunnista ongelman juurisyytä.
Kolmanneksi, tässä kriisissä hidastelu aiheuttaa valtavia vahinkoja. Nopeampi reagointi pienentää työpaikkojen menetyksiä, konkursseja, mielenterveysongelmia ja kuolemia. Monet valtiot toimivat nopeasti juuri tämän takia. Kriisin edetessä uuteen vaiheeseen nopea reagointi korostuu entisestään. Suomen hallituksen ministerien on kyettävä johtamaan ja toimeenpanemaan nopeammin.
4. Johdettava koko yhteiskuntaa, ei vain valtionhallintoa. Kriisin seuraavassa vaiheessa voidaan onnistua vain, jos yhteiskunnan kaikki voimavarat otetaan mukaan. On sitten kyse testauskapasiteetin nostamisesta, riskiryhmien auttamisesta, ikäihmisten ystäväpalvelusta tai monipuolisen asiantuntijatiedon hyödyntämisestä. Ratkaisuja löytyy, jos tunnistamme yhteiskunnan keskeiset vahvuudet ja otamme yritykset, ydistykset ja tutkimusmaailman täydellä voimalla mukaan. Nyt on viimeinen hetki hylätä mahdolliset ideologiset esteet esimerkiksi yritysten kanssa etsittäville ratkaisuille. Johtamisen työkalut ovat olemassa myös verkostomaiseen johtamiseen.
5. Selkeät vastuut ministereille. Jos kaikki johtavat, kukaan ei johda. Ilman selkeitä vastuita tulee enemmän virheitä ja sekaannuksia. Ilman selkeitä vastuita ei kyetä johtamaan hallinnonalat ylittäviä monimutkaisia kokonaisuuksia. On päivänselvä asia, että kriisitilanteessa ei toimi normaaliajan vastuujaot ja johtamisrakenne. Kolme asiaa vastuista.
Ensinnäkin, toimivaltuudet, johtamisen tavat ja lainsäädäntö on muutettavissa nopeastikin. Niitä pitää muuttaa, eikä jäädä selittelemään. Jos organisaatio ei toimi, pitää korjata. Siihen on Suomen oikeusjärjestyksessä mahdollisuudet nopeastikin.
Toiseksi, ministerin on kannettava vastuu myös hankalissa tilanteissa. Hallitus ja sen ministerit käyttävät perustuslain mukaan toimeenpanovaltaa. Eli ministerit johtavat omaa hallinnonalaansa ja kantavat viime kädessä vastuuta kokonaisuudesta. Syyllisten löytäminen alaisista luo epäterveen kulttuurin. Eikä kannata antaa sellaista vaikutelmaa, että on vain yksi vaihtoehto, se on lopulta vastuun välttelyä. Pääosa tämänkin kriisin päätöstilanteista on sisältänyt useita valittavia polkuja. Suomalaiset viime kädessä arvostavat sellaisia päättäjiä, jotka seisovat tiedotustilaisuudessa huonollakin säällä.
Kolmanneksi, pitää olla vastuuministeri jokaiseen keskeiseen prosessiin ja kokonaisuuteen. Hallinnonalat ylittävät ongelmat tai monimutkaiset yhteishankkeet yritysten ja tiedemaailman kanssa eivät ole mikään uusi juttu. Kyse on johtamisen tavasta. Jos kaikki johtaa, niin kukaan ei johda. Esimerkeiksi sopii suojatarvikkeet, STM ministerien toimivaltajaot tai mobiilisovellus. Valtioneuvoston on syytä tehdä viimeistään nyt tarvittavat muutokset, jotta kriisin vaikeammassa vaiheessa ei vastaavia sotkuja synny.
6. Poliittinen vastuu, hyötyjen ja haittojen arviointi ja asiantuntijat. Kaikki yhteiskunnalliset päätökset ovat kokonaisarvioita. Pitää arvioida siis eri vaihtoehtojen hyötyjä ja haittoja. Kyllä liikennekuolematkin saadaan loppumaan, jos liikenne kielletään kokonaan. Mutta hinta on kova. Kokonaisarviointi pitää tehdä ja asiantuntijoita tulee kuulla monipuolisesti eri aloilta. Esimerkiksi THL on itse nostanut esiin, että he arvioivat suosituksiaan yhdestä näkökulmasta ja on valtioneuvoston tehtävä arvioida päätösten kokonaisvaikutukset. Perustuslakivaliokunta on antanut valtioneuvostolle vakavan huomautuksen siitä, että ministeriöt eivät ole edes karkealla tasolla arvioineet valituille toimenpiteille eri vaihtoehtoja ja niiden hyötyjä ja haittoja koko yhteiskuntaan. Ei, vaikka kriisiä on kestänyt jo pidempään ja vaikka muista maista olisi nähtävissä erilaisiakin vaihtoehtoja. Tämä on poliittisen vastuun ytimessä. Päättäjän tärkeä lähtökohta on vaatia vaihtoehtoja ja hyötyjen ja haittojen arviota. Kriisin edetessä tämä korostuu: jokaisella päätöksellä on massiiviset vaikutukset suomalaisten elämään. Avoimuuden nimissä vaihtoehdot ja niiden arvioidut hyödyt ja haitat tulisi jatkossa julkaista. Näin tehdään normaalissa lainvalmistelussa paljon vähämerkityksellisemmissä asioissa.
7. Ratkaisuja haettava maailmalta. Suomen historiallinen menestystarina on paljon maailmalta ja kilpailijoilta oppimista. Niin yrityksissä kuin julkisella sektorilla. Fiksu oppii muilta ja kehittää sen päälle. Tämä korostuu nyt, koska kaikki maat painivat saman ongelman kanssa. Valtiot, tutkimuslaitokset ja yritykset kehittävät kiihtyvällä tahdilla ratkaisuja ja uutta tietoa. Eilisen totuus on tänään vanhentunut. Pitää olla valmis soveltamaan uutta tietoa, valmis myöntämään virheensä ja kehittää omaa sen päälle. Eikä kannata käyttää kallista aikaa keksiäkseen kotimaassa sellaista, jonka voisi oppia maailmalta. Valtioneuvoston tulee laittaa Suomi sellaiseen asentoon, että koko yhteiskunta hakee ratkaisuja maailmalta, eikä passiivisesti odota jotain tapahtuvan. Siis, että suomalainen hallinto, yritykset, tieteentekijät ja koko muu yhteiskunta ovat riittävän vahvasti verkottuneita maailmalle, tieto kulkee päättäjän pöydälle ja parhaat käytännöt kyetään nopeasti hyödyntämään käytännön arjessa. Hyvä esimerkki on hoiva-alan yrityksen Hollannista kopioima idea, jonka avulla omaiset pääsevät tapaamaan hoivakodissa olevaa ikäihmistä. Nopeasti reagoiva ja oppiva maa pystyy minimoimaan vahingot ja nousemaan nopeasti jaloilleen.
Suomella on Euroopan parhaat lähtökohdat selviytyä kriisistä. Maantieteellinen sijainti antaa kyvyn kontrolloida viruksen maahantuloa, harva asutus, keskinäinen luottamus, viranomaisten ja julkishallinnon korkea osaaminen, huipputason osaaminen lääketieteessä ja terveysteknologiassa, terveydenhuollon ammattilaiset, talouden resurssit ja yhteistyökyky.
Näitä vahvuuksia olemme nyt nähneet. Suomalaiset ovat arjessa näyttäneet, että tiukassa paikassa osataan toimia oikein. Koko yhteiskunta on pelannut samaan suuntaan. Kiitos siitä kuuluu jokaiselle suomalaiselle. Erityisesti eturintamassa työskenteleville, jotka pitävät kaupat, hoivakodit, terveydenhuollon ja poliisilaitokset toiminnassa. Sääntöjä on noudatettu ja virus on pidetty kurissa.
Kriisin ensimmäisessä vaiheessa tehdyt viruksen torjunnan toimenpiteet on tehty laajalla yksimielisyydellä. Maaliskuun alkupuolella presidentti ja oppositiopuolueet ehdottivat hallitukselle virusta torjuvien rajoitusten käyttämistä myös Suomessa. Hallitus aloitti tartuntatautilain toimeenpanon ja valmisteli valmiuslain muutamien toimivaltuuksien käyttöönottoa.
Nyt alkaa vaikeampi vaihe kriisissä. Edessä on paljon epävarmuutta ja vaikeita tilanteita. On valittavana useita eri polkuja ja jokaisen polun vaikutukset voivat olla kohtalokkaan erilaiset. Pitää punnita viruksen rajoitustoimenpiteiden hyötyä suhteessa sen haittoihin. Pitää tehdä kokonaisarviota ja näkymää tulevaisuuteen. Se maa selviytyy pienimmillä henkisillä, terveydellisillä ja taloudellisilla vahingoilla, jolla on paras kyky nähdä sumun ja epävarmuuden läpi.
