HS: Kansanedustajat Antti Häkkänen ja Hanna Kosonen tuskailevat koulutusleikkauksia

Kaakkois-Suomen uunituore kansanedustajakaksikko vaatii asiantuntemusta lakien valmisteluun

Koulutukseen kohdistuvat säästöt saavat Kaakkois-Suomen uudet kansanedustajat Hanna Kososen (kesk) ja Antti Häkkäsen (kok) kiemurtelemaan. Hallituspuolueiden edustajina he kantavat vastuuta leikkauspäätöksistä.

"Koulutusleikkaukset ovat minulle se kaikkein hankalin asia. Lapsiin ja nuoriin satsaamalla voimme rakentaa yhteiskuntaa aika edullisestikin. Pitkällä aikavälillä uskon, että tutkimukseen ja koulutukseen satsaaminen on järkevää", Kosonen toteaa.

Hallitus aikoo ensi vuonna sivaltaa koulutuksesta 210 miljoonaa euroa. Lisäsäästöjä on luvassa tulevina vuosina.

Häkkänen olisi valmis paikkaamaan leikkauksia kärkihankkeisiin varatuilla rahoilla.

"Haluaisin, että hallituspuolueiden puheenjohtajat ajaisivat yksimielisesti merkittäviä lisäpanostuksia koulutukseen budjettiriihessä. Puhun siis useista sadoista miljoonista euroista."

Kosonen nyökyttelee vieressä.

Poliitikkojen on vaikea asettua täysin leikkausten taakse, kun arvostelua on tullut tasaisesti niin oikealta, vasemmalta kuin kaukalon ulkopuoleltakin.

Suomen osaamistason rapistumisesta ovat esittäneet huolensa muun muassa Elinkeinoelämän keskusliiton puheenjohtaja Matti Alahuhta, ammattiliitot ja elokuvaohjaaja Aki Kaurismäki, jonka mielestä koulutuksesta leikkaaminen on sama kuin "ampuisi itseään jalkaan" (HS 30. 5.). Kaurismäen lausahduksessa tiivistyy ekonomistienkin huoli: Jos koulutukseen ja tutkimukseen ei investoida, kuinka Suomi voi parantaa kilpailukykyään?

"Pelkästään resursseja lisäämällä ei tule absoluuttisesti parempia tuloksia, vaan pitää olla myös kehityksen nälkää", Häkkänen huomauttaa.

Mäntyharjulta kotoisin oleva Häkkänen on aiemmin toiminut muun muassa Kokoomusnuorten puheenjohtajana ja entisen pääministerin Jyrki Kataisen (kok) erityisavustajana. Hänellä on sisäpiiriläisen perspektiivi politiikkaan.

"Neuvottelutilanteessa joudutaan tekemään könttäratkaisuja. Jälkikäteen voidaan miettiä lisäsatsauksia esimerkiksi digitalisaatioon, opettajien täydennyskoulutukseen tai Tekesin innovaatiotukiin."

Yksi tapa edistää suomalaisyritysten kekseliäisyyttä olisi laajentaa uutuustuotteiden kotimarkkinoita.

"Julkisella sektorilla vähintään 5–10 prosenttia hankinnoista pitäisi suunnata innovatiivisiin tuotteisiin, ja antaa näin näytönpaikka mullistavia asioita kehittäville yrityksille", Häkkänen ehdottaa.

Kosonen pitää ajatusta periaatteessa hyvänä, mutta ei haluaisi muuttaa toimivia käytäntöjä pelkästään innovatiivisuuden vuoksi.

Kosonen kasvoi alkiolaiseen ideologiaan kiinni jo lapsena Savonlinnassa, mutta entinen yrittäjä myöntää olevansa poliitikkona aloittelija.

"Ensikertalaisena kansanedustajana minut on yllättänyt se, kuinka pelkistettyjä lukuja politiikassa käytetään. Pitkäaikaisia vaikutuksia ei huomioida. Esimerkiksi liikuntaan satsaaminen leikkaa nopeaankin tahtiin sosiaali- ja terveysmenoja."

Hiihtosuunnistuksen MM-kultamitalisti onkin innoissaan hallitusohjelman kirjauksesta, jossa luvataan kouluihin tunti liikuntaa päivässä.

Häntä häiritsee, kuinka lokeroitunutta politiikan teko joskus on.

"Valtiovarainministeriössä on vankkaa talousosaamista, mutta kaipaisin enemmän yhteistyötä muiden ministeriöiden kanssa."

Hätiköidyt päätökset häiritsevät Häkkästäkin.

"Suurin ongelma valtioneuvoston ja ministeriöiden arvioinnissa on, että ministeriöt itse ovat siinä keskeisessä asemassa. Monien muiden maiden tavoin meillä pitäisi olla riippumaton arviointielin, joka arvioisi keskeisten lakihankkeiden vaikutuksia taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti pitkälle tulevaisuuteen."

Häkkäsen mielestä arviointielimen pitäisi muodostua päivän politiikan ulkopuolisista asiantuntijoista.

Kosonen tarttuu heti esitykseen ja alkaa muokata sitä.

"Pienimuotoisesti tällaista on jo hyödynnettykin, mutta olisi hyvä, jos meillä olisi kaikessa lainvalmistelussa käytettävä arviointielin. Sen kokoonpano voisi vaihdella aiheen mukaan."