Kolumni: Sinisilmäisyys karsittava turvallisuuspolitiikasta

01.03.2016

Sisäisestä turvallisuudesta vastaavan hallintovaliokunnan jäsen Antti Häkkänen varoittaa kolumnissaan sinisilmäisyydestä turvallisuuspolitiikassa. 
 
"Eurooppalaisen turvallisuusympäristön muutos on ollut nopea.  Venäjän sotilaalliset voimatoimet Ukrainassa ja sen jälkeiset jännitteet Itämerellä osoittavat, ettei sotilaallisen konfliktin uhka ole kadonnut Euroopasta. Samaan aikaan Syyrian kriisi, terrorismi ja laaja laiton maahantulo ovat tulleet osaksi Euroopan arkipäivää. 

 

EU:n ja valtioiden perustehtävä kansalaisten turvallisuuden takaajina on haastettu. Avoin ja kansalaisvapauksille perustuva yhteiskuntamalli kohtaa yhä voimakkaampia vihollisia. Sisäinen ja ulkoinen turvallisuus kietoutuvat entistä enemmän yhteen uusien

uhkien edessä.

 

Ulkoiset turvallisuusongelmat olivat unohduksissa 2000-luvun alkutaipaleella. Moni Euroopan maa oli jo vuosia tinkinyt turvallisuuden resursseista ja kuvitellut sotilaallisten konfliktien tai vakavien sisäisten turvallisuusongelmien olevan vain paha muisto Euroopan historiassa.  Sinisilmäisyys pääsi valtaamaan mieliä osittain myös Suomessa.

 

Nato-selvityksen pohjalta käytävässä keskustelussa olisi vältettävä sinisilmäisyyttä. Esimerkiksi pohjoismainen yhteistyö ei tuo mitään turvatakuita Suomelle.  Pohjoismainen yhteistyö on mielikuvana mukava ja sitä voivat kaikki kannattaa, mutta ei sen varaan voi puolustusta rakentaa. Eikä puolustusta liiemmin kannattaisi luottaa EU:n Lissabonin sopimuksen turvatakuidenkaan varaan.  Nuo takuut voivat vaihdella villasukkien tai kriisinhallintajoukkojen välillä. Suomi tarvitsee vahvat ja uskottavat kotimaiset puolustusvoimat ja tiivistyvää kansainvälistä yhteistyötä uskottavien toimijoiden kanssa.   

 

Sisäisen turvallisuuden puolella vaaditaan myös yhä voimakkaampia toimenpiteitä ja yhä vähemmän sinisilmäisyyttä. Päävastuu on edelleen EU:n jäsenmailla itsellään, mutta yhä enemmän tarvitaan päätöksiä ylikansallisella tasolla. Terrorismin rahoituksen, rekrytoinnin ja rajaturvallisuuden ongelmat eivät hoidu hyvillä suunnitelmilla, vaan konkreettisilla toimenpiteillä. Vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden sekä verkkorikollisuuden torjunta vaativat yhä enemmän panostuksia. Belgian viranomaiset ovat surullinen esimerkki laiminlyönneistä kansallisella tasolla.

 

Vaikka Suomessa turvallisuus on eurooppalaisittain hyvällä tasolla, niin sinisilmäisyyden merkkejä on havaittavissa meilläkin. Esimerkiksi turvallisuusviranomaisten toimivalta tiedustelussa on aivan liian kapea nykyaikaiseen toimintaympäristöön. Suomi on joutunut turvautumaan muiden maiden tiedustelutietoon omien kansalaisten turvallisuuden takaamisessa. Näin ei voi enää jatkossa olla. Terrorismin ja muun vakavan rikollisuuden torjunta edellyttää työkaluja, joilla voidaan saada tiedustelutietoa rajat ylittävissä ja digitaalisen toimintaympäristön ilmiöissä.

 

Samoin esimerkiksi poliisien määrärahojen heikkeneminen tulee vaikuttamaan toimintakykyyn ja sitä kautta turvallisuuden tasoon. Yksi esimerkki on myös liiallinen usko kotouttamisen mahdollisuuksiin estää radikalisoituminen joidenkin yksilöiden osalta. Euroopan terrori-iskujen tekijöinä oli myös Euroopassa pitkään asuneita ja tavallisista elämää viettäneitä. 

 

Kokonaisuutena arvioituna turvallisuuden taso on Suomessa edelleen korkealla, rikostaso kansainvälisesti vertailtuna alhainen ja sisäministeriön alainen hallinto on eurooppalaisessa vertailussa kärkipäässä. Samalla on kuitenkin nykyistä kirkkaammin muistettava, että viisas varautuminen on parasta turvallisuuspolitiikkaa."

 

Antti Häkkänen

Kansanedustaja (Kok.)

Please reload